Keväällä vesien lämmetessä vähitellen, onkijan katseet alkavat siirtyä talven yli varastossa levänneiden välineiden puoleen. Huoltotoimenpiteiden lomassa alkaa väkisinkin suunnitella jo tulevia reissuja, sekä pohtimaan mahdollisia uusia kohteita. Paikanvalinta on onginnassa ehkä tärkein tekijä. Varsinkin, kun kohdekalana on oikukas ja mystinen karppi.

Karpista yleisesti

Karppi on vesistöjemme yksi vaativimmista kaloista kalastaa. Suurena syynä siihen on se, että yksilöitä on äärimmäisen vähän. Karppi ei lisäänny luontaisesti Suomessa, sillä poikaset eivät selviä kylmän talven yli. Siksi monessa järvessä jossa karppia esiintyy, yksilöiden määrä voi vaihdella muutamasta kymmenestä jopa yhden käden sormilla laskettavaksi. Samaisesta syystä karpinkalastus on pakko olla Suomessa täysin ”pyydystä ja päästä” -kalastusta, sillä muuten nämä vanhat ja viisaat pohjanmyllääjät loppuvat nopeasti järvistämme.

Potentiaalisen onkipaikan löytäminen

Harvoin karppia lähdetään kalastamaan täysin mututuntumalta mistään järvestä. Kun lähdimme viime kesänä etsimään uusia onkipaikkoja, tutkimme eri järvien istutustietoja, ja niiden avulla paikansimme potentiaalisimmat vaihtoehdot. Lopulta päätimme valita yhden järven, josta tietojemme mukaan oli isoja karppihavaintoja tehty.

Seuraava askel paikkavalinnan jälkeen, on löytää oikeanlainen ranta, josta onginta on mahdollista. Suomessa järvien rannat ovat usein metsänreunaa, kaislaa tai pusikkoa. Optimaalista paikkaa on välillä vaikea löytää, kun pitää ottaa huomioon pitkillä vavoilla syöttien heitto, sekä tärpin tullen väsytykseen ja haavaamiseen tarvittava tila.  Ja vaikka hieno ranta löytyisikin, myös se mitä pinnan alta löytyy, on ratkaisevassa osassa onginnassa.

Järvenpohjan tutkiminen ja syöttien asettelu

Karpinkalastuksessa yksi tärkeimmistä asioista saalisvarmuuden kasvattamiseksi, on esiruokinta. Aluetta mitä aiotaan kalastaa, ruokitaan useita päiviä ennen itse onkisessiota erilaisilla hajuilla ja mauilla: jauhoilla, siemenillä ja boilieilla. Näin totutetaan kalat etsimään ja löytämään turvallista ravintoa tietyltä alueelta, ja kun onki-ilta koittaa, syötit asetetaan samalle alueelle mitä ollaan esiruokittu.

Ihminen ei helposti erota pinnan alta parhaita paikkoja pelkällä silmällä. Nykyisin onneksi tähän löytyy apuvälineitä, ja tähän käytämme Deeperin heitettävää kaikuluotainta. Deeperin avulla pystymme paikantamaan pohjasta tasaisia, puhtaita alueita mistä syötit näkyvät pitkälle, eivätkä huku esimerkiksi pohjakasvillisuuden tai kuoppien pohjalle. Myös on mahdollista, että kaiku piirtää näytölle todella isoa viivaa, merkiksi siitä, että alapuolella lepäilee mahdollinen, jättikarppi. Silloin tiedetään että ollaan oikeilla paikoilla.

Karppi on yöaktiivinen eläin, ja tärpit tulevat suurimmaksi osaksi pimeässä. Karppeja saattaa silti nähdä paistattelevan päivää auringonvalossa lämpimissä lahdissa. Meillä on useita onkijoita matkassa mukana, joten päätimme että kalastamme kaikki hieman erilaisissa paikoissa ja syvyyksissä. Laitoimme yhden vapasetin järven isoimpaan lahteen. Heitimme Deeperiä ympäri lahtea ennen syöttien asettelua, ja löysimme tasasyvästä lahdesta hyvän paikan aloittaa onginta. Toisen setin laitoimme lyhyen matkan päähän edellisestä, mutta pohja valittiin eri kriteereillä. Nyt halusimme löytää järven syvimmän montun, ja pommittaa sitä herkullisilla syöteillä. Kaiku piirsi heittelyn jälkeen näytölle alueen, jossa on selvästi syvempää kuin muualla. Syötit pelipaikoille ja odotus alkakoon.

Tärppi

Elektronisen tärpinilmaisimen kova huuto herätti meidät teltasta keskellä yötä. Pimeässä juostiin vavoille, ja jännittävin hetki oli käsillä. Väsytys. Pimeässä ei edes erota silmällä, kuinka kaukana kala milloinkin on. Puolasta näkee, että lähes sata metriä on siimaa kuljetettu. Pinnalla suuret mulauttelut tulevat pikkuhiljaa lähemmäksi, ja lopulta on reissun ensimmäinen kala haavissa. Upea tunne! Pikaiset kuvat sekä puntaroinnit, ja kala takaisin puhdistamaan pohjaa.

Ehdimme juuri saada silmät uudestaan kiinni, kun jälleen siima juoksi ja hälyttimet huusivat. Taas oli kala napannut syötin edellisen tapaan järven syvimmästä montusta. Noin kymmenen minuuttia, ja kala saatu väsyteltyä kalastajan luokse. Onnelliset poseeraukset kameralle ja kala uimaan. Loppuyö saatiin nukkua rauhassa ilman ylimääräisiä herätyksiä. Aamulla pohdimme syitä, miksi kaloja tuli vain syvältä, eikä potentiaaliselta vaikuttanut matalahko lahti tuottanut yhtään kalaa.
Ennen aamupalaa päätimme käydä siirtämässä vapoja matalasta lahdesta hieman syvempään. Löysimme kaiulla hyvän tasaisen pohjan, noin metriä syvemmältä kuin aikaisemmin. Myös paksu kaari kävi kurkkaamassa pikaisesti näytöllä, luoden heti uskoa peliliikkeen toimivuuteen. Aurinko alkoi jo nousta, ja suunnittelimme leirin purkua ja kotiin lähtöä, kun yhtäkkiä hälyttimen piippaus nostattaa taas adrenaliinin huippuunsa. Nyt oli kala kiinni uudessa paikassa!

Vaikka kala jäi reissun pienimmäksi, siitä tuli melkein iloisemmaksi kuin aikaisemmista, koska viimehetken peliliikkeet olivat tuoneet todella tyydyttävän lopputuloksen. Pikaisesti taas mitat ja kuvat, ja kala polskimaan veteen. Jälleen kerran karpit olivat opettaneet kalastajaa ymmärtämään enemmän niiden liikkeistä ja käytöksistä, sekä näin lisäämään sitä jatkuvaa tiedonnälkää tästä upeasta lajista!

Lopussa vielä linkki meidän tekemäämme karpinkalastus-dokumenttiin

https://www.youtube.com/watch?v=JjLw1VI3kMA

Seuraa myös reissujamme Facebookista: https://www.facebook.com/Urpoeramies/

Teksti:
Jani Laitinen
Urpoerämies Productions

Kuvat:
Pauli Varsila
Urpoerämies Productions